Väsynyt mutta niin kovin onnellinen

Nyt se on ohi! Viimein! Tietyllä tavalla vuoden kestänyt odottelu ja hermoilu, joka alkoi siitä, kun viime kesäkuun lopulla sain hylkykirjeen journalistiikan oppiaineesta. Viimeiset kaksi kuukautta ei melkein mitään muuta päässä ole pyörinytkään. Ja nyt se on viimein ohi!

Jätin kirjoitettua tekstiä viisitoista sivua, koska vastasin yhteiskuntapolitiikan, sosiologian ja valtio-opin kysymyksiin. Eli miltei kaikkiin, ainoastaan filosofia jäi puuttumaan. Oikea käteni kyllä kiitti, kun kolmen tunnin jälkeen astelin ulos salista, sillä siihen alkoi sattumaan ihan toden teolla.

Sitten alkaa kuukauden mittainen jännitys siitä, pääsenkö sisään. Nyt kuitenkin aion heittää koko asian mielestäni pois ennen heinäkuuta. Kesä koittaa viimein siis minullekin, kun siitä ei tähän mennessä oikein ole pystynyt nauttimaan vielä yhtään. Mitä nyt viime viikolla pienella Tallinnan reissulla, mutta siitä lisää myöhemmin.

Tämä kesä on ensimmäinen, jonka vietän virallisesti Jyväskylässä. Toki vierailen Pihtiputaalla kauniin kesäisestä maalaismaisemasta nauttimassa ja muutenkin matkailen lähellä ja vähän kauempana, mutta suurimman osan ajasta vietän täällä. Meneillään on nimittäin Monitieteinen työelämäprojekti, jossa meidän tiimi pääsee markkinoimaan kirjoja. Ja pari tenttiäkin pitäisi tässä kesän aikana vielä vääntää. Mutta nuo kaikki ovat tällä hetkellä niin kovin pieniä murheita siihen verrattuna, että se Suuri Koitos on nyt ohi.

Kiitos ja kuittaus tältä kertaa. Tästä kesä voi alkaa, nautitaan!