Krissun päivä kuvina

Edellisessä postauksessa kerroin juttua ja vilauttelin pari kuvaa uudesta kämpästä. En maininnut sanallakaan sitä suunnatonta väsymystä, jonka sain muutosta stressaamisesta ja monen päivän muuttourakasta. En ollut mikään tehopakkaus minään päivänä, mutta aika paljon tein kuitenkin ja se oli selvästi ihan liikaa minulle, tämän sairauden kanssa kun tavalliset arkipäivätkään muutaman tunnin askareineen eivät ole helppoja. Onneksi eilinen ilta oli jo kuitenkin niin leppoinen, että tänään on ollut paljon parempi fiilis. 

Kurkataanpa tähän Krissun päivään kuvien muodossa!

Puoli kahden aikaan nousin sängystä ylös ja tassuttelin hiljaa keittiöön, etten herättänyt yötöissä ollutta Anttia. Laitoin äidiltä tuparilahjaksi saadut helmikoristeiset jouluvalot päälle ja aloin puuhastella keittiössä.

Aloin sitten kuoria perunoita. Koska emme olleet jaksaneet käydä kunnolla kaupassa, ei jääkaapissa ollut ihan hirveästi tavaraa, mutta perunapussin loppu sieltä löytyi. Päätin sitten tehdä lohkoperunoita.

Ruokaa laittessani kuulin postiluukun kolahtavan. (Kuinka outoa, että posti tulee suoraan eteisen lattialle!) Menin heti tietysti kurkistamaan, mitä sieltä oli tullut. Eipä muuta kuin K-plussan muutto-onnentoivotus etukuponkien muodossa. Äkkiseltään vilkaistuna ei siitä löytynyt kuin yksi järkevästi hyödynnettävä tarjous K-supermarkettiin.

Aamupalaa söin perunoiden paistuessa. Semperin minibaguetit ovat ihan rikollisen maukkaita gluteenittomia pikkusämpylöitä. Täytteeksi kirsikkatomaatteja ja sulatejuustoa ja lasi täyteen maitoa. Nam!

Antti nousi ylös puoli kolmen aikaan, jolloin ryhdyimme nauttimaan lounastamme, lohkoperunoita ja perunasalaattia. Ei mikään hohdokkain ateria, mutta nälkä lähti. Ja Antti kehui perunoita hyviksi - suloinen.

Ruoan jälkeen piti päästä käymään suihkussa. Pesin hiukset vihaisen vihreän linnun shampoolla. Nuo purkit on kivoja!

Ostin Antille aiemmin syksyllä 20 euron lahjakortin Fantasiapelit-kauppaan kiitokseksi minun tukemisesta ja hoitamisesta tässä onnettomassa tilanteessani. Kävimme viime viikolla keskustassa ja piipahdimme tuolla putiikissa. Antti osti sitten meille yhteiseksi Red November -lautapelin, jossa merimiestontut yrittävät paeta uppoavasta laivasta. Huisin hauska peli, jossa saa todella käyttää aivojaan. Ideana on siis pelata lautaa vastaan ja useimmiten pelin häviää - kuten meille kävi tänään.

Pelihetken jälkeen päätimme tehdä jotain tyhjyyttään lähenevälle jääkaapille ja lähteä kauppaan Keljoon. Harmaa baskeri päähän ja menoks! (Oho, mun hiukset on kasvaneet jo aika paljon.)

Krissun suureksi iloksi lunta oli satanut taas edes jonkin verran. Autoahan siinä päästiin sitten putsaamaan.

Punaista näkyy. Vasemmalla on San Siro Cafe, joka äidin mukaan on hyvä maamerkki meidän kämpälle suunnistettaessa. Meille ei vielä ole ihan selvinnyt, millaisesta paikasta on kyse, sillä se ei oikeastaan ikinä näytä olevan auki, kun me menemme ohi. Nopean googletuksen perusteella kyseessä on enemmän pubi kuin kahvila. (Tästä voisi tulla mun ja Antin McLaren's.)

Ennen ruokakauppaan menoa käväisimme Motonetissa etsimässä tiivisteitä tai jotain semmoisia pyykinpesukonetta varten. Hirveän hankalaa tuommoisten hankkiminen. Onneksi viimein löytyi.

Kotiin päästyämme laitoimme ruoat paikoilleen ja minä ryhdyin selättämään vihollista nimeltään liian monta jätesäkillistä vaatteita. Tehokkaan työskentelyn jälkeen vaatekappaleet olivat siististi paikoillaan ja sain viskattua jätesäkit pois makuuhuoneesta, mikä onnenpäivä!

Vaateprojektin jälkeen nautimme ihanan lohkoperuna-makkara -aterian, josta ei suureksi harmiksi ole kuvaa. Syönnin jälkeen aloimme kuumeisesti pohtimaan kalenterin kanssa, kuinka oikein järjestäisimme joululomamme Antin kanssa. Tarkoituksena kun olisi a) viettää joulunpyhät rauhassa kukin omien porukoidensa kanssa b) mun vierailla Pielavedellä ja nähdä Antin kavereita c) Antin käydä meillä ja d) viettää uutta vuotta jollakin tavalla. Näiden kohtien ja reilun kahden viikon yhdistäminen on yllättävän haastavaa. Pääsimme kuitenkin jonkinlaiseen lopputulokseen.

Ja sitten koitti hetki, kun Antin piti lähteä taas töihin ja meikä istahtaa koneen äärelle. Tässä tätä postausta on väännetty ja musiikkia kuunneltu jo useampi tovi. (Kannattaa kuunnella MCR:n Mama, All That Remainsin What If I Was Nothing ja Amaranthen Transhuman. Mä ainakin kuuntelin.)

Sellainen oli Krissun 17.12. Vielä on edessä pari päivää Jyväskylässä viimeisiä syksyn asioita hoidellen ja lauantaina pääsen lähtemään Pihtiputaalle joulun viettoon. Oi että, sitä irtiottoa odotan kovasti. Toivottavasti meille suodaan edes vähän lunta jouluksi!