Olen tehnyt huikeita juttuja. Olen saanut tehdä asioita, joita rakastan. Mutta silti tämä syksy on ollut välillä suorastaan raastava. En tiedä edelleenkään, mikä minua vaivaa. Väsyttää, heikottaa ja nukuttaa. Olen sairastanut kamalia flunssia, sain elämäni ensimmäisen migreenikohtauksen ja nyt nilkka on kaiken hyvän päälle ruvennut kiukkuamaan. Olen käynyt vaikka kuinka monissa testeissä, vatsan ultraäänikuvauksessa, paksunsuolen tähystyksessä ja viime viikolla otettiin kilpirauhasarvot.
Välillä minulla on kuitenkin oikeastaan ihan hyvä olo. Välillä jaksan tehdä asioita paremmin, välillä jaksan olla ylpeä siitä, mitä olen saanut aikaan. Välillä on oikeasti hauskaa. Niistä huonoista hetkistä en aio kertoa, vaan raportoin niistä hyvistä hetkistä, joita tähänkin syksyyn on kuitenkin mahtunut. Eräs näistä ilonaiheista oli lokakuinen Tarton reissu vaihdossa olevan Ilonan luokse. Omaa kameraani en mukaan ottanut, sillä lähdin liikkeelle pelkillä käsimatkatavaroilla ja reppu oli muutoinkin ihan täynnä. Nämä seuraavat otokset ovat siis Ilonan kameran tekemää jälkeä.
Paljon talokuvia. Mutta juuri talothan ne kertovat, että ulkomailla ollaan. Ovat ne kuitenkin Virossakin sen verran erinäköisiä kuin mitä Suomessa. Sieltä löytyi ränsistyneitä puutaloja, värikkäitä kerrostaloja, viihtyisän näköisiä omakotitaloja ja hirveitä DDR-tönöjä.
Mun lempparirakennus ja -maamerkki Tartossa oli Etanatorni eli Tigutorn. Neliön ja pyöreän muotoiset ikkunat olivat hauskoja. Suurta hilpeyttä mulle aiheutti lelumuseon pienoismalli kaupungista, jossa oli myös pikkuinen Etanatorni!
Ilona halusi käväistä kauppatorilla, jossa ei ollut aiemmin käynyt. Kasviksiahan siellä riitti. Ihan suloinen paikka oli! Ostaahan tuolta olisi voinut vaikka mitä, mutta eipä tuolta Suomeen oikein mitään luumuja kannattanut ostella.
Ruokailu ulkomailla on pelottanut minua kovasti. Saako gluteenitonta ruokaa? Onko pakkauksiin ja ruokalistoihin merkitty, mitä tuotteet sisältävät? Voiko mihinkään ylipäätään luottaa? Lähtiessä varauduin henkisesti jo vehnän syömiseen, jos tilanne oikein pahalta näyttäisi. Ensimmäinen ulkomaan reissu gluteenittomuuden kanssa meni ruokien suhteen kuitenkin yllättävän hyvin. Ravintolassa ensimmäinen ateria oli vegaaninen punajuuririsotto, toinen ateria borssikeitto ja viimeinen kanarisotto. Lisäksi teimme itse perunamuusia ja lihapullia. Aamu-, ilta- ja välipaloina toimivat banaanit, nakit, tomaatit ja riisikakut. Eräässä kahvilassa myytiin jopa gluteenitonta kakkua (se tosin tarjoiltiin normaalia kakkua täynnä olevalla lapiolla, mutta kuitenkin!). Niin ja vesi tarjoiltiin aina joko sitruunan, kurkun tai marjojen kera!
Mulla ei mitään hirveän suuria odotuksia tai mielikuvia Tarton suhteen ollut, siitä kun ei oikein ollut mitään mielikuvia. Silti kuitenkin yllätyin, kuinka kaunista ja kuinka paljon vanhoja ja sieviä taloja siellä oikein oli. Kaupunki on täynnä historiaa. Ränsistyneitä puutaloja ja karmeita kerrostaloja toki löytyy, mutta ne vain luovat lisää omanlaistaan tunnelmaa kaupunkiin. Ostoskeskukset olivat uusia ja ruokakauppoja löytyi. Hauskoihin baareihinkin tuli tutustuttua perjantai-iltana.
Ilonan lisäksi vietin aikaa hänen vaihtarikavereidensa kanssa, jotka olivat oikein hauskoja. Kuuden hengen solukämpässä riittää hulinaa ja ihmisiä. Kuten Ilonakin minulle kovasti markkinoi, olen nyt aika varma siitä, että minä haluan lähteä vaihtoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun suuresti kommentistasi!