Kiitos ei ole kirosana

 

Haloo Helsingin uusi albumi on ihan loistava. Varsinkin Kiitos ei ole kirosana -kappale aiheuttaa kylmiä väreitä ja mä kuuntelen sitä aina vaan uudestaan ja uudestaan. Mä siis istun konellani kuuntelemassa musiikkia, vaikka tänä viikonloppuna mun ja Antin piti olla Tampereella. Meidän piti nähdä kavereita, käydä Hämeenkadun approssa, mennä tupareille ja nauttia elämästä. Mutta kuinkas sitten kävikään.

Tän vuoden piti olla erilainen. Vähän stressiä ja kouluhuolia, paljon elämää, ystäviä, valokuvausta ja uusia kokemuksia, jännittävää elämää. Mutta ihan kuin kohtalon ivana tästä on tullut syksy, joka on sisältänyt paljon stressiä, huolta ja murhetta. Ei juuri ollenkaan ystäviä, valokuvausta ja jännittävää elämää. Mä olen opiskellut, ollut melkein yksin vastuussa yhdestä lehdestä ja puoliksi yhdestä kustantamosta, minkä lisäksi mä olen sairastellut, on ollut flunssaa, kuumetta, maha on ollut kipeä, sekava, sitä on vääntänyt. Mulla on ensi viikolla tulossa iso ja vaativa tutkimus, joka pelottaa mua ihan hirveästi.

Voisi ajatella, että mä olen onneton. Välillä mua ottaakin päähän aika kovasti ja tuntuu pahalta olla niin kipeänä koko ajan. Mutta toisaalta mulla on nyt ollut aikaa olla rauhassa. Mun on ollut pakko rauhoittua ja olla vain. Viettää aikaa Antin kanssa. Katsoa True Bloodia ja Himymiä. Nukkua paljon, levätä ja kuunnella omaa kehoani.

Mä voitin tuossa muutama viikko sitten arvonnassa ja postiin oli tullut mulle sen kunniaksi lokakuun Livbox. Sen kummempaa arvostelua en itse ala tästä tekemään, blogit on niitä varmasti pullollaan, mutta olen todella iloinen tästä yllätyksestä. Mä en voita ikinä arvoinnoista mitään ja muutenkin olen nyt ollut aikamoisella säästölinjalla, joten uudet meikit sattuivat hyvin tähän väliin.

Haha, niin säästölinja. Muuten olen ollut melko tehokkaasti, mutta tuohon yhteen julkaisuun käytin sen kaksikymppiä. Olihan tuo nyt ihan pakko ostaa. Haloo Helsinki on tällä hetkellä Suomen paras bändi ja minä haluan kuunnella sen uusia biisejä autolla ajaessani.

Nyt mä lopetan kirjoittelemisen ja lähden hakemaan Anttia yliopistolta. Reppana on niin ahkera, että on viiteen perjantaina hommissa. Sitten kauppaan ostamaan ruokaa ja kattomaan lisää Himymiä. Tai ehkä välillä jotain muuta. ;)