Vampyyrihampaita ja tekoverta

Olen tässä kaiken muun mietinnän ohella pohtinut blogia ja uhannut mielessäni poistaa tämän ties kuinka monta kertaa. Mutta aina lopulta joku saa pyörtämään päätöksen. Blogi on kuitenkin minulle tärkeä ja tänne saa hyvin säilöttyä kuvia ja muistoja tulevan varalle. Ja kirjoittaminen on aina yhtä voimaannuttavaa.

Olen myös miettinyt sitä, että mitähän minä tänne blogiini rustaan, kun sitten joskus sitä kuuluisaa aikaa on ja kironnut sitä, kun kuvaamaan en vain pääse. Nyt kuitenkin sain viimein muistikortin sisällön siirrettyä koneelle, kun tämän rakkaan masiinani monen viikon jälkeen huollosta haltuuni jälleen sain ja siellähän odotti iloinen yllätys. Lähemmäs 450 kuvaa monesta eri paikasta eli sisältöä useampaankin postaukseen!

Pakko sanoa tähän alkuun vielä ikävempiä uutisia. Nyt alkaa se mystinen väsymys ja sairastelu selkenemään. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa, joten en ala asiaa sen enempää ruotimaan. Uutiset ovat kuitenkin järkyttäneet minua. Edessä on lisää sairastelua, sillä nyt alan vasta jonottamaan tutkimuksiin, joista sitten joskus toivottavasti selviää, mikä tarkalleen ottaen vaivaa ja miten sitä lähdetään ratkomaan. Onnellista blogielämää en tule elämään vielä vähään aikaan, mutta jospa tänne edes jotain saisi aina silloin tällöin raapusteltua.

Ja sitten itse asiaan, pois synkkien aiheiden ääreltä. Kolme viikonloppua sitten pidettiin kavereiden kanssa Pihtiputaalla ennakkoon halloween-kekkerit. Meikä ei ole oikein ikinä kyseistä juhlaa mitenkään viettänyt, saati asua väsännyt, joten tänä vuonna oli hauskaa suunnitella pukua ja juoda lonkeroa vampyyrihampaiden kanssa. Melkein kaikki olivat panostaneet ulkonäköönsä, joten pääsi sotkemaan tekoverellä ja kiristelemään korsetin nauhoja.

Kuvavaroitus: laadutonta sisältöä luvassa.

Valmistauduttiin tietty meillä ennen bileitä ja meidät ikuistettiin. Varmaan kuvaavin kuva ikinä! Meikä oli siis 20-luvulla luotu vampyyri, joka ei ollut päässyt yli charleston-ajasta.

Antti oli silinteripäinen vampyyri joltain aiemmilta vuosisadoilta.

Kaveri oli viikatehäiskä. Hyvin säilyy anonymiteetti tuommosilla kuteilla.

Mansikan iloja...

Muutama epäonnistunut kuva tuli...

 ...mutta saatiin ryhmäselfiekin aikaiseksi.

Semmoset kekkerit. Oli hauskaa nähdä pitkästä aikaa Putaan kavereita, joita ei turhan usein tule tavattua. Ja puvut oli kivoja. Nuo hampaat ei vaan olleet mistään nautinnollisimmasta päästä. Alkuillan jaksoin juoda pillillä, mutta jossain vaiheessa kyllästyin sössötykseen ja viskasin ne menemään. Eivät valitettavasti pääse uusiokäyttöön. Höh.