Mulla on jotenkin hämmentynyt olo. En oikein tiedä, mitä ajatella oikeastaan yhtään mistään. Tämä kesä on ollut yhtä aikaa kamalan ihana ja ihanan kamala. Olen saanut kokea monia hienoja asioita rakkaiden ihmisten kanssa, tehdä monipuolista työtä ja käydä ulkomailla. Mutta olen ollut myös hirveän väsynyt. Innoton, energiaton ja välillä miltei toivoton.
Tämän vuoden aikana on ollut kaksi päivää, jotka muistan ja tulen muistamaan, koska ne olivat niin kauheita. Ensimmäinen oli kandinesittelypäivä joskus maaliskuun puolenvälin jälkeen. Raahauduin taas yhtenä aamuna kasiksi yliopistolle, menin semmaan ja esittelin kandini. Kun kävelin sieltä pois, tuntui, että olisin halunnut kaatua maahan lumihankeen ja jäädä siihen, niin väsynyt olin. Kun menin kotiin, halusin vain itkeä, koska en pystynyt enää nukkumaankaan liiallisen väsymyksen takia. Toinen päivä oli 5.7., jolloin olin töissä aamukymmenestä puoli yhteen yöllä. Tuntui, etten kestänyt olla öisellä keikalla juttua tekemässä, kun teki vaan mieli itkeä väsymyksestä. Kun pääsin yöllä viimein joskus yhden aikaan omaan sänkyyn nukkumaan, itkinkin hyvän tovin. Ja siihen kai nukahdin sitten.
Molempien päivien jälkeen oli pakko pysähtyä. Heittää kaikki velvollisuudet harteiltaan, olla vain ja ajatella itseä. Nukkua ja tehdä jotain ihan muuta. Ne ovat auttaneet, mutta eivät vieneet ongelmia täysin mukanaan. Tälläkin hetkellä väsyttää.
Mikä minua vaivaa? Miksi minä olen tällainen? Nukun paljon, olen liikkunut viime aikoina enemmän, olen tehnyt mielekkäitä asioita ja nauttinut elämästä, en ole stressannut mitään ja silti minua vain väsyttää. Olen yrittänyt vaikka mitä: nukkua paljon, nukkua vähän, juoda vettä, syödä vitamiineja, olla rauhallisesti, olla liikkeessä.
Miltähän tuntuisi olla normaali? Sellainen, joka ei väsy kaikesta vähänkin normaalista poikkeavasta, joka jaksaisi tehdä asioita, jolle aamut olisivat edes joskus hieman vähemmän tuskallisia. En tiedä. Ehkä minun on vain oltava tällainen ja elää elämääni sen mukaan.
Wau, teksti on aivan kuin mun kirjoittama! Tarvitsen 9 tuntia yössä unta ollakseni oikeasti pirteä, mutta kahdeksallakin pärjään. Vähemmästä mulla tulee niin hirveä väsymys, etten pysty kävelemään suoraan, mun silmät itkee koko päivän ja olen aivan tokkurassa. Mun pitäisi elää nyt elämäni parasta aikaa: olen ulkomailla, saan olla töissä uskomattoman ihanassa paikassa ja kokea kaikkea jännittävää, mutta en pysty nauttimaan täysillä kun olen ajoittain niin väsynyt. Kaksi viimeistä viikkoa ovat menneet suurinpiirtein niin, että herään, olen töissä, syön, nukun, herään töihin, tulen kotiin ja nukun uudestaan. On aivan älyttömän turhauttavaa vastata jokaiseen ranta/bile/jätski/leffakutsuun kieltävästi ja vedota väsymykseen. Ihanaa kun koulu alkaa taas pian, saan edes sen kahdeksan tuntia nukuttua!
VastaaPoistaVaikka ei ole mukavaa, että muillakin on samoja vaivoja, mutta kiva kun kirjoitit, niin tiedän, etten ole yksin. Joskus sitä miettii, että mikä minua oikein vaivaa kun olen tällainen. Nyt olen käynyt lääkärissä ja verikokeissa, niin jospa sitä alkaisi hiljalleen selkenemään, mikä on vialla.
PoistaSinunkin kannattaisi käydä lääkärissä ja verikokeissa, tuollainen väsymys voi yksinkertaisimmillaan johtua raudan- tai jonkin vitamiininpuutoksesta. Myös kilpirauhasen vajaatoiminta kannattaa verikokein sulkea ulos. Tsemppiä ja jaksamista, toivottavasti apua ja energiaa löytyy! :)