Suomi 100 vuotta

Keskiviikkona oli erityinen päivä koko Suomelle. Rakas maamme täytti 100 vuotta ja ilmassa oli ylpeyttä ja iloa. Minulla ainakin oli todella kiitollinen olo koko päivän. Vaikka täydellistä ei ole täälläkään, on Suomessa kuitenkin niin paljon kaikkea ihanaa ja hyvää, ettei sitä voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen on, että on saanut syntyä juuri tänne. Aina kun päivän mittaan kuului Finlandia jostain, oli kyyneleet herkässä. Minä olen saanut kouluttautua näin pitkälle, yliopistossa on menossa seitsemäs vuosi, olen aina lopulta saanut apua terveydenhuollosta vaivoihini, ikinä ei ole tarvinnut pelätä turvallisuutensa puolesta ja meidän luontomme on maailman kaunein ja puhtain. Siinä on jo monta syytä, miksi sydämessä oli niin rauhallinen ja iloinen olo siitä, että täyteen tuli 100 vuotta itsenäistä elämää täällä Pohjolassa. Historiamme ei ole ollut helpoin, mutta suomalaiset ovat aina tehneet kaikkensa, että tulevilla sukupolvilla olisi paremmat edellytykset elämälle. Minäkin haluan osaltani kouluttautumalla ja työtä tekemällä rakentaa parempaa Suomea. Se on meidän velvollisuutemme, koska olemme saaneet perinnöksemme näin hienon maan.

Ystävämme Sirkku, Ville ja Tuomas järjestivät asunnossaan itsenäisyyspäivän ja kahden vuoden kämppiselämänsä kunniaksi Kommuunigaalan. Päivän aikana laittauduimme ja valmistauduimme Antin kanssa illan juhlallisuuksia varten. Viimein illan hämärtyessä pääsimme pitkään odotettuihin juhliin. Isännät ja emäntä olivat loihtineet yhteen huoneeseen kuvausseinän, jossa minä sitten kuvasin vieraita. Itsekin pääsin joihinkin otoksiin toki mukaan.

Kuten itsenäisyyspäivän juhliin kuuluu, aluksi oli vuorossa kättelyt ja alkumaljat. Niiden jälkeen pääsimme pöydän antimien kimppuun. Tarjolla oli ruisleipäsiä lohella, pastasalaattia, ruisnappeja täytteellä, boolia sekä jälkiruoaksi mustikka- ja suklaakakut sekä kahvia.

Illan aikana poseraattiin kameran edessä useammallakin eri kokoonpanolla. Tässä Mitä-verkoston pitkäaikaisimpia jäseniä.

Viimeisenä kuva seurueestamme, jonka voimin ajelimme Pallosalamalla paikalle.

Ruoan ja valokuvaamisen lisäksi tanssimme valssia vanhojen kappaleiden tahdissa ja katsoimme linnan juhlien kättelyä, vaikka niiden seuraaminen taisi illan tuoksinoissa vähän jäädä kesken. Oli ihana nauttia ystävien seurasta, sillä voi olla, etten useampia heistä näe enää paljoakaan, kun monet lähtevät vaihtoon kevääksi ja minä toivon mukaan valmistun ennen kesää. Muutama kyynel illan päätteeksi tulikin tirautettua, vaikka koskaanhan tulevasta ei voi tietää etukäteen. Eikä nämä ihmiset minusta eroon pääse, vaikka mikä olisi!

Miten sinä vietit Suomen 100. syntymäpäivää?