Mun eka Provinssi

Tasan viikko sitten olin viettämässä elämäni ensimmäistä Provinssia. Lähdimme kolmen hengen tyttöporukalla ajelemaan Pihtiputaalta kohti Seinäjokea. Mieli ei siinä vaiheessa ollut kovin korkealla koska sää nyt oli mitä oli. Mutta kyllä se festarifiilis silti löytyi kuin löytyikin.



Mutta haasteita matkassa riitti. Minä kastuin ihan täysin jo siinä vaiheessa, kun vein auton parkkipaikalle ja astuin sieltä ulos odottelemaan taksia. Leirintäalueelle pääsyä jonotimme ainakin tunnin vain huomatksemme, että minä, noheva tyttö olin ostanut leirintäpaikan vain itselleni, vaikka minä olin vastuussa niiden hommaamisesta kaikille. Menin sitten yksin sisään ja kaverit lähti jonottamaan lippuja eri jonoon. Lopulta kun pääsimme alueelle ja saimme leirikaverimme paikalle, huomasimme, että matkassamme ollut teltta oli rikki. Siinä vaiheessa kun olimme värjätelleet tuntikausia sateessa, ei tämä seikka oikein lämmittänyt mieltä ja meitä otti aivoon oikein urakalla. Lähdimme sitten paniikissa puolijuoksulla Seinäjoen keskustaan etsimään urheilukauppaa. Jonkin matkaa tallusteltuamme tajusimme, ettei se taidakaan olla ihan kävelymatkan päässä ja piti tilata taksi. Ehdimme juuri ja juuri ennen sulkeutumisaikaa ostamaan kahden hengen alennuksessa olleen miniteltan.



Kun olimme saaneet viimein pykättyä telttamme kaikkien seikkailujen jälkeen pystyyn, alkoi mieli olla huomattavasti parempi. Joku ihanan avulias festari-ihminen tarjoutui ottamaan meistä kuvan, kun olimme räpeltämässä selfietä. Kiitokset hänelle. Jos joku ei ole lukenut iltapäivälehtien lööppejä, niin alue oli tosiaan yhtä mutalöllykköä. Pikkuveljen vanhat gore-tex -kengät tulivat tarpeeseen.



Ensimmäisenä iltana oli luvassa koko festarin huippukohta, Muse, jonka vuoksi Provinssiin lähdimme. Menimme lavan eteen seitsemän aikaan ja katsoimme Die Antwoordin keikan, jotta olimme hyvillä paikoilla Mattin ja kumppaneiden astuessa lavalle.



Keikkahan oli huikea. Vähäsanainen Matthew revitteli kunnolla kitaransa kanssa. Parhaimpia esityksiä olivat mielestäni Psycho, Time Is Running Out ja encoressa tullut Uprising. Ainoa miinus keikalla oli se, että miksaukset eivät olleet ihan kohdillaan ja rummut kuuluivat turhan lujaa peittäen Mattin äänen alleen. Lisäksi vähän harmitti se, etten tiennyt kaikkia vanhimpia biisejä, joita he soittivat. Niin Muse-fani kun en ole, että kaikkien albumien kaikkia biisejä tuntisin. Itse rakastan eniten Resistance-levyä ja siltä ei kovinkaan montaa kappaletta kuultu.



Kuitenkin loppujen lopuksi innostuin Musesta vielä enemmän keikan ansiosta. Pitää kuunnella vielä enemmän vanhoja biisejä sekä tutustua uuden Drones-albumin biiseihin, sillä ne ovat melko lailla mainioita.



Ensimmäinen yö teltassa oli mielenkiintoinen. Leirikaverimme juhlivat läpi yön toisaalla ja heidän telttavierailunsa kuuluivat meidän telttaamme melkoisen hyvin. Lisäksi jossakin läheisessä teltassa kuunneltiin koko yön yksitoikkoista jumputusta. Muutaman tunnin unilla sitten lähdettiin reippaasti uuteen päivään ja pikniköimään läheisen S-Marketin pihalle. Lisäksi piti meikkailla ja lakata kynnet.



Lauantain ensimmäinen keikka, jota kävin katsomassa oli CMX:n veto teltassa. Se oli melko laimea, enkä tuntenut juuri mitään biiseistä sekä näimme siitä vain puolet. Auringonpilkahdus oli harvinaista herkkua, joten siitä piti ottaa todistusaineistoa.



CMX:n lisäksi kävimme kuuntelemassa vähän aikaa Kentiä, joka oli tosin niin tylsä, että piti lähteä kesken kaiken pois. Täydellisen suklaakakkupalasen jälkeen näimme osan Passengerin keikasta. Mies oli älyttömän hyvä-ääninen ja suloinen kiitellessään yleisöä ja mahdollisuuttaan keikkailla Suomessa ensimmäistä kertaa. Lisäksi kävin katsomassa Elastisen keikkaa, josta nautin suunnattomasti. Hyi minua räppi-Krissua!



Ilta huipentui Calvin Harrisin keikkaan. Näyttävä se ainakin oli, mutta kyseisestä musiikkilajista en vain pidä niin paljoa, että olisin puolenyön aikaan jaksanut pomppia ihmismassan mukana, joten piti lähteä kesken pois. Suuntasin tyhjyyttä täynnä olleille ruokakojuille ja nautin järkyttävän hyvän Provinssi-burgerin, jonka makuun olin päässyt jo ensimmäisenä iltana.

Perjantaiaamuna toisen telttayön jälkeen laitoimme Pallosalaman nokan kohti Pihtipudasta. Olimme väsyneitä kuin mitkäkin ja leirielon jälkeen jo pelkkä autoon pääseminen tuntui niin luksukselta. Reissu oli hauska ja vivahteikas, mutta kyllä illalla maitti mennä nukkumaan ihan oikeaan sänkyyn.