Vau! Takana on ehdottomasti tähän mennessä kesän huikein viikonloppu. Meikähän oli siis Ruisrockissa talkoolaisena. Lähdimme kolmen hengen talkoolaisten porukalla torstaina ajelemaan kohti Turkua, jotta ehdimme talkooinfoon Raunistulan koululle.
Infon jälkeen asetuimme koulun jumppasalin lattialle tavaroidemme kanssa. Tutuistuin pariin siivoustiimiläiseen sekä törmäsin kaveriini Paulaan ja lähdimme asettautumisen jälkeen subeille läheiseen leikkipuistoon.
Perjantaina ei ollut vielä töitä, joten lähdimme keskustaan. Näin Jyväskylästä Turkuun karannutta kaveriani Lauraa ja käväisimme hänen kämpillään. Sen jälkeen kävimme Stockmannilla hankkimassa selviytymistarvikkeita, jotka olivat unohtuneet matkasta. Tuon monta monituista kilometriä sisältäneen kävelyreissun jälkeen kaaduimme ohuille retkipatjoillemme koulun jumppasalin lattialle onnellisina. Tässä vaiheessa emme olleet vielä edes päässeet käymään festarialueella. Illalla tapasin täitini ja serkkuni, joiden kanssa kävimme jäätelöllä joenrannassa sekä ajelulla ympäri Turkua. Voi kuinka ihanaa olikaan nähdä heidät!
Tapaamisen jälkeen tuli kiire festarialueelle, että ehdin Tiisun keikalle. Pari alkutahtia jäi kuulematta, mutta onneksi ehdin hyvin näkemään keikan. Tiisulla riitti energiaa ja yleisö lauloi suosituimmat laulut kokonaan ulkoa. Aivan mahtava tunnelma oli! Käväisin vähän aikaa myös Studio Killersin keikalla, mutta jalat tekivät niin pahaa kuolemaa siinä vaiheessa, että oli pakko hipsiä istumaan crew-alueelle. Lauantaina oli ensimmäinen työvuoroni. Liikuskelimme kolmen hengen porukassa jätesäkkien ja roskapihtien kanssa puhdistamassa aluetta. En ole ikinä haissut niin alkoholilta kuin kantaessani valuvia säkillisiä tyhjiä tölkkejä ja pulloja. Mutta vuorossa oli oikein hauskaa! Festari-ihmiset ovat hassuja.
Töiden jälkeen ostin itselleni T-paidan, vaihdoin sen päälleni, söin burgerin ja lähdin odottelemaan Haloo Helsingin keikkaa. Tällä kertaa HH:lla oli oikein ison bändin elkeet pyroineen kaikkineen. Näin yhtyeen neljännen kerran, mutta aina se vaan jaksaa sykähdyttää yhtä paljon. Kun Elli kiitti kaikkia työntekijöitä ja talkoolaisia festarin mahdollistamisesta, taisi pieni kyynel vierähtää väsyneen Krissun silmänurkasta. HH:n jälkeen jalat olivat jo ihan muussia, mutta piti silti kipittää Rantalavalle. Siellä esiintyi Apulanta, joka veti settinsä ihailtavalla raivolla. Minä ja Paula lauloimme biisien mukana ja pompimme ihan onnellisina joka paikkaa riivanneesta särystä huolimatta. Sunnuntai aloiteltiin Pariisin kevään keikalla.
Aurinko porotti taivaalta erittäin kuumasti ja viimeinen festaripäivä oli aluillaan. Keikan jälkeen jalat olivat niin kipeät edellisen päivän 14 tunnin kävelemisestä ja seisomisesta, että teki mieli itkeä jo siinä vaiheessa. Muta ei auttanut kuin laittaa talkoopaita päälle ja laittaa siivoushanskat kätösiin. Vuoron puolessa välissä meinasi usko loppua jaksamiseen ihan täysin, mutta niin sitä vain sai seitsemän tunnin vuoron hoidettua. En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun kolmen päivän aikana hankitulla jalkakivulla kävelin vuoroni jälkeen ilmoittamaan talkookoppiin tehneeni työni ja sain talkootodistuksen kouraani.
Siinä vaiheessa ei kuitenkaan ollut vielä nukkumaanmenon aika, vaikka kello puolta kahtatoista lähentelikin. Sen sijaan lähdimme talkoolaisten kekkereille Monkey-baariin keskustaan. Nukuttua tuli lopulta vain pari tuntia ennen kuin koitti lähdön aika takaisin Jyväskylään.
En osaa sanoin kuvilla sitä tunteiden vuoristorataa, kokemusten määrää, ihmisten mahtavuutta ja kaikkia niitä muistoja, joita talkoolaisena festareilta sai. Huhhuh. Suosittelen muillekin!
Kuulostaa huipulta!!^_^
VastaaPoistaJep, niin se oli! :)
Poista