Voi pin-up -kampaus sentään! Muuta en osaa nyt tähän väliin sanoa. Sen verran ketuttaa kun tuossa muutaman tunnin väkersin hiuslakan, pinnien ja suoristusraudan kanssa ja tuntui, ettei koko hommasta tule yhtään mitään. Siihen on siis syynsä, miksei tämä tyttö kovin paljoa hiuksiaan ole laitellut. Hiuslaatu on sairastelun takia heikko ja muutenkin karvat ovat oudot ja hankalat, sillä lyhyitä hiuksia löytyy aina vääristä paikoista, eikä mun taidot vaan yksinkertaisesti riitä. Äiti varmasti arvosti meikän kampaussessiota, hah!
Muutenkaan tämä päivä ei mennyt ihan putkeen, sillä olen kipeä edelleen, en saanut luettua kaikkia viestinnän kurssin dioja ja sain eräästä tentistä tuloksen 1. Meni kuitenkin läpi ja kurssin toisesta tentistä sain vitosen, joten ihan kohtuullinen arvosana pitäisi kuitenkin tulla.
Mutta sitten itse asiaan! Mihinkäs me jäimmekään... ai niin ruokaan! (Ruoka oli yksi tämänkin päivän parhaista jutuista, sillä tein kokeilevaa tomaatti-jauhelihakastiketta, joka oli hyvää ja käytiin äidin ja veljen kanssa paikallisessa pizzeriassa, josta sain maukasta salaattia ja ranskalaisia!) Irlannissa ei salaattia tosiaan turhaan paljon tullut nautittua ja aamupala oli yksi haasteellisimmista ruokailuhetkistä. Nimittäin jos a) ei kestä laktoosia b) ei kestä vehnää c) ei kestä liiallista määrää rasvaa ja d) ei haluaisi syödä ihan hirveästi lihaa, ei ainakaan tuon hotellin aamupalavalikoimista kovin monipuolista annosta lautaselleen saanut kehiteltyä. Toki maha tuli täyteen, kun vähän huijasi, mutta siitä saikin sitten vatsanpuruja. (Hei Ilona, siellä niitä sieniä on!) Matkaillessa ruokailu onkin aikamoinen ongelma minulle, tällaisen herkän vatsan kun omistan. Toki Dublinistakin sai sopivaa syötävää, esimerkiksi Supervalu-kaupasta löysimme oikein gluteenittomien tuotteiden hyllyn ja ravintoloissa pystyy valitsemaan viljattomia ruokia. Mutta omanlainen haaste se kuitenkin on.
Mutta teimme me siis Irlannissa muutakin kuin vain söimme, vaikka siitä olen kovasti tänne jaaritellutkin. Toisena päivänämme eli torstaina lähdimme bussilla tutkailemaan kaupunkia. Ensiksi kävimme Antin kanssa pienessä suloisessa kirjakaupassa Trinity Collegen lähellä ja ostimme sieltä parit klassikot yhteensä kahdeksan euron hintaan.
Kaupungille lähdimme siis vihreällä Hop-On Hop-Off -bussilla, jolla pääsee kulkemaan ostamalla kolmen päivän Dublin Bus -kortin. Tuo kortti oli todellinen löytö - passilla pääsi kulkemaan busseilla, joilla pääsi sekä nähtävyyskierrokselle, Dublinin lähellä sijaitseviin pikkukyliin että lentokentälle sekä myös ihan tavallisiin paikallisbusseihin. Tästä ilosta sai nauttia kolmen päivän ajan ja hintaa oli vain 30 euroa per pää. Aika halpa hinta siihen nähden kuinka paljon tuona aikana tuli matkusteltua. Tässä siis pieni vinkki tuleville Dublinin kävijoille!
Trinity College oli ensimmäinen varsinainen nähtävyys, joka Dublinissa tuli tutuksi. Sen kampusalue on todella kaunis: vanhoja yliopistorakennuksia, siistejä viheralueita, puita ja avaria kivettyjä pihoja. Sää ei vain suosinut meitä tuona päivänä ja jouduimme käppäilemään kampuksella vesisateessa. Rakennuksissa olisi voinut toki käydä tutkailemassa museioita ja galleroita, mutta meitä se huvittanut. Esimerkiksi The Old Libraryssa sijaitsee kuuluisa Book of Kells, joka on latinankielinen evankeliumikirja 800-luvulta ja Irlannin suurin kansallisaarre. Se jäi nyt sitten näkemättä.
Tästä ei mitään ootd-blogia saa, kun meikän päällä on aina sama Primarkin valkoinen Atmosphere-takki.
Melkein koko porukka heijastuneena "rikkinäiseen suklaamunaan".
Trinity Collegen ja bussilla tehdyn lyhennetyn nähtävyyskierroksen jälkeen kävimme hotellilla virkistäytymässä. Sen jälkeen päätimme mennä kakkusille suloiseen Talbot Streetillä sijaitsevaan The Wooden Whisk -kahvilaan. Otin oikein kunnon kermaunelman ja sain ainakin kyllikseni makeaa.
Kahvilan jälkeen oli kynsihoidon aika. Kävin elämäni ensimmäisessä geelilakkauksessa ja väriksi valitsin violetin. Vähän lyhyethän noita leikkauksen jälkeen tuli, mutta siistit ovat ja sehän on pääasia. Katsotaan nyt kuinka kauan väri säilyy kynsissä!
Illalla kävimme vielä kaupungilla Saburritos-ravintolla syömässä ja vähän kaupungilla istuskelemassa ja näin myös vaihdossa ollutta kaveriani Mariannaa. Ilta kului hauskasti baareissa istuskellen, mutta nukkumaan piti lähteä jo kahdentoista aikaan pyhäpäivien vuoksi. Ehkä se oli kuitenkin ihan viisas veto. Valvoa ei tarvinnut kyllä yhtään enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun suuresti kommentistasi!