Vuosi yhdessä

Krissun sanoin

Vuonna 2014 pakkaspäivän 30.1. iltana minä seisoskelin Kirkkopuiston ja Kauppakadun nurkilla hieman hermostuneena. Pimeydestä minua tuli vastaan harmaaseen talvitakkiin pukeutunut poika, joka hymyili leveästi. Lähdimme kävelemään kävelykatua pitkin ja minä selitin siitä, kuinka olin päivällä ollut yliopistolla kuvaamassa ja käteni olivat paleltuneet sen seurauksena. Päädyimme Coffee Houseen, jossa poika osti minulle teetä ja itselleen kaakaota. Menimme istumaan nurkan pyöreään pöytään. Vatsanpohjassa kutitteli ja puhetta riitti monta tuntia.

Vuonna 2015 30.1. ei ollut pakkasta. Oli leuto nollakeli, kun minä ja se poika (tällä kertaa mustaan villakangastakkiin pukeutuneena) kävelimme käsikynkässä Coffee Houseen. Tilasimme vaahtokarkkikaakaot ja minä maksoin, olihan minun vuoro. Menimme istumaan nurkan pyöreään pöytään. Ihmettelimme, kuinka viime kerrasta pystyi olemaan niin kauan, mutta toisaalta niin vähän aikaa. Kuinka meidän molempien elämä oli muuttunut viimeisen vuoden aikana. Kaikki näyttää nyt niin erilaiselta – ei täydelliseltä, mutta paljon paremmalta. Stefan's Steakhousen illallisen jälkeen oli kumman kevyt juosta bussiin.

Poikaystävän fiilistely

Muistan ensimmäisen vuosipäivämme kuin eilispäivän. Vaikea uskoa että eilen tuli jo vuosi täyteen tämän höppänyyden kanssa oloa. Eilen oli siitäkin puhetta, miten vaikeaa sitä on uskoa, mutta samalla vaikea uskoa että vain vuosi on kulunut. Kuitenkin tuntuu siltä, että tunnetaan toisemme niin hyvin.

Eiliset pääetapit olivat Coffee-house, paikka missä käytiin kahvilla sinä päivänä kun tavattiin. Sama pöytä oli vapaana, ja aika nostalginen olo siihen istuessa tuli. Viimeksi itse tuli käytyä siellä tasan vuosi sitten, niin tuli aika jännät fiilikset, että joko sitä on vuosi kulunut. Sen jälkeen kävästiin vielä Stefanilla syömässä oikein kunnon ateria, alkuruuat, pihvit ja kaikki. Oli todellakin arvoisensa paikka, kannattaa käydä.

Mutta joo, ihan parasta sitä vuosipäivässä oli kuitenkin kun päästiin omaan kotiin. Se tuntuu niin oudolta, miten pystyy sanomaan tässä vaiheessa jotakin paikkaa omaksi kodikseen. Kyllä Krissun kanssa yhteen muuttaminen on ollut yksi parhaita asioita ikinä, ja ainakin kuluneesta vuodesta vie voiton. Hankala edes kuvitella elämää ilman. Mutta joo, eiköhän nyt ole täytetty nämä poikaystävä-fiilikset, takaisin studioon.