Vuoden ensimmäinen postaus

Heipä hei ja hyvää uutta vuotta kaikille!

Viimeinkin meikän elämä on tasaantunut sen verran, että ehtii täällä bloginkin parissa puuhailemaan. Joululoman loppu meni erittäin nopeasti, kun Antti tuli meille ja kävimme mökillä ja pelailimme, vietimme uutta vuotta sekä kävimme äidin, Villen ja Antin kanssa shoppailemassa ja lopuksi teimme muutaman päivän visiitin Antin porukoille. Viime viikon torstaina siirsimme loput tavarat Jyväskylään tänne palatessamme ja sen jälkeen olemme järjestelleet uutta kotia. Muutamia vierailtakin on käynyt kämppää katsomassa ja meitä ilostuttamassa. Nyt on suunnilleen kaikki kunnossa ja opiskelukin on lähtenyt hiljalleen käyntiin. Tavallinen arki on siis täällä taas, viimeinkin. Huh.

Seuraavat kuvat ovat viime viikolta, jolloin lomailimme Antin porukoilla Pielavedellä. Kävimme lähtöpäivän aamuna ulkoilemassa: kävelyttämässä koiria ja ihailemassa lumisia maisemia.

On tullut talven aikana kuvailtua niin vähän, että oli kiva saada edes muutamat lumiset otokset talteen. Ehkä kevään aikana tulee kuviltua hieman enemmän.

Maanantaina taas käväisimme keskustassa äidin kanssa ja kiertelin vähän kauppoja. Mukaan lähti kynsilakanpoistoainetta, reilussa alennuksessa ollut Lumenen kosteuttava meikkivoide sekä H&M:ltä nude-sävyinen luomiväripaletti. Ilona taas oli ostanut nuo ihanat kukkakorvikset joulu/uudenvuoden lahjaksi. Tulevat ihan varmasti käyttöön!

Tästä materialistisesta kuvasta päästäänkin hyvin seuraavaan aiheeseen, nimittäin asetin itselleni haasteen vuodelle 2015. Ei mitään uudenvuoden lupauksia, jotka mullistavat elämäni, vaan tällainen vähän erilainen juttu.

En nimittäin aio hankkia itselleni ollenkaan vaatteita. En vaatekaupoista, en netin kautta, en alennuksista, en kirppareilta. Mukaan haasteeseen kuuluvat myös kengät, hatut, huivit ja laukut - näidenkin kohdalla on nollatoleranssi. Sen sijaan haasteeseen ei kuulu meikit ja korut. Niitäkään nyt ei tietenkään ylenmäärin haalita, mutta niitä saan tarpeen tullen hankkia itselleni.

Miksi ryhdyn tällaiseen haasteeseen? Ensinnäkin muuton aikana tajusin, kuinka älyttömästi vaatteita ja asusteita minulla onkaan. Ainakin seitsemän jätesäkillistä niitä kertyi, kun kaikki kaapit tyhjensin. Se on hirvittävä määrä yhdelle ihmiselle. En siis yksinkertaisesti tarvitse niitä enempää. Minulla on lähemmäs kymmenen takkia, mekkoja sama määrä, paitojen ja housujen lukumäärä ei ole ollenkaan tiedossa. Pipoja, hattuja ja huiveja on jätesäkillinen. Toiseksi säästän tässä huimat määrät rahaa. Kun ei tule osteltua uusia vaatteita, säästyy rahaa, kun minulla on kuitenkin kaapit täynnä kivoja vaatteita, joita käyttää. Kolmanneksi maailmassa tuotetaan halpoja rääsyjä niin mahdottomia määriä, ettei niitä ikimaailmassa saataisi myytyä. Aika paljon niitä kuitenkin ostellaan, eikä laatu ole kovin korkea eli tekstiilijätettä syntyy hyvällä tahdilla. Kirpputorit täyttyvät kuluneista halpisvaatteista ja hyväntekeväisyytenä köyhiin paikkoihin lahjoitettavat vanhat vaatteet näivettävät paikallista tekstiilituotantoa ja pukeutumiskulttuuria. Haluan omalta osaltani edes vähän olla hillitsemässä tätä kehityskulkua. Neljänneksi en halua käyttää aikaani kaupoissa maleksimiseen. Kun on kotona, ei uusien vaatteiden hankkiminen käy mielessäkään. Mutta jos lähtee kaupungille kiertelemään kauppoja, kummasti sitä tulee halu ja tarve saada uusia juttuja vaatekaappiin. Aion siis käyttää aikani paremmalla tavalla kuin pyörimällä yksin kauppakeskuksissa.

Eräs asia, jota tältä vuodelta kovasti odotan, ei ole yksin minusta kiinni, joten se ei ole lupaus. Se on toive. Minä haluaisin parantua. Aluksi tietää, mikä minua vaivaa ja sitten parantua tuosta kehvelin siaraudesta. Sen eteen aion tehdä kaikkeni, mikä vain omissa käsissäni on.

Toivotaan, että tästä tulee kaikin puolin edellistään parempi ja kaikin puolin hyvä vuosi!