Tein tänään gradua, kuten aika monena päivänä jo aiemmin. Olen vihdoin päässyt jonkinlaiseen rytmiin sen kanssa. Teen joka päivä jotakin, vaikka se tuntuisi aivan liian pieneltä määrältä. Sillä joka päivä kun tekee vähän, viikossa se on jo paljon. Sitkeys, sinnikkyys ja säännöllisyys ovat nyt taikasanoja, kun innostus ja flow ovat tiessään.
Uusi ympäristö tuntuu niin vieraalta ja kummalliselta, mutta melkeinpä kummallisemmalta tuntuu, kun välillä koen tuttuuden ja arkisuuden tunnetta kiiruhtaessani metrosta liukuportaisiin. Kuljen osana massaa ajatuksiini vaipuneina, jotain muuta kuin ympäröivää kiirettä ajatellen ja se on kummallista.
Olimme Antin kanssa viime viikonlopun reissussa ja perjantaina lähdemme taas liikkeelle, tällä kertaa hieman pidemmäksi aikaa. Iskeeköhän vierauden tunne entistä pahemmin tutuissa maisemissa vietettyjen päivien jälkeen? Onneksi otamme pari vierasta mukaan viikonloppua viettämään.
Eipä minulla mitään ihmeellistä sanottavaa ollut. Pieniä arkisia ajatuksia vain. Mutta ne ovat tärkeitä, sillä niistä koostu suurin osa elämästä.
Kauniita kuvia! Ja hei - täällä itse kommentoin blogiasi gradun kirjoittamisen tauolta :D Mulla matka on vasta alussa ja intoa kyllä toistaiseksi riittää :)
VastaaPoistaOon ihan samaa mieltä sun kanssa, että pienet arkiset ajatukset ovat tärkeitä! Se, että pysähtyy hetkeksi ja arvostaa sitä mitä ympärillä on :) Ihanaa viikkoa sulle!
Kiitos paljon! Hienoa, että intoa riittää! Alussa sitä on aina kummasti enemmän kuin loppuvaiheessa. :D
PoistaNe on! Pysähtyminen ja kiitollisuus on tärkeää. :)