Muualla hyvä, kotona paras

Olen palannut Suomeen, jee! On ihanaa olla täällä. Seuraavat neljä viikkoa sijaitsen Pihtiputaalla, kun työhommia on luvassa kuukauden ajan. Tuntuu vähän hassulta olla täällä ja tämä työpäivä meni vähän ihmetellessä, kun sunnuntaina vasta palailin Suomeen ja tänään oli jo ensimmäinen työpäivä. Kaiken kukkuraksi mulla on tuliaisina pienehko flunssa, jonka pelkään kehittyneen poskiontelontulehdukseksi, joten ei kun lääkäriin vaan huomenna. Pitäisi olla viikonloppuna vireessä, kun olisi monenlaista mielenkiintoista työkeikkaa tulossa.

Mutta siis. Sinne meni kaksi kuukautta Kroatiaa. On jotenkin tosi tyhjä olo sen suhteen, en tiedä, millaista kertomusta reissustani lähden ihmisille muodostamaan. Kahdeksan viikkoa on pitkä aika, sen aikana ehti sattua ja tapahtua vaikka sun mitä. Reissu oli yhtä aikaa älyttömän mahtava ja hirvittävän raskas. Jatkuva reissailu, yhdeksän aiemmin tuntemattoman ihmisen kanssa asuminen, vieras maa ja erilainen ilmasto verottivat voimia. Toisaalta sain uusia ihania ystäviä, joita tulen aivan varmasti näkemään vielä myöhemmin ja näin niin monta uutta paikkaa, ettei matkakuumeen pitäisi hetkeen yllättää. Ainakaan toivottavasti. Kuvia tuli otettua nelisen tuhatta, niitä on mukava käydä läpi ja päättää, mitä julkaista ja mitä ei. Tulossa on siis monia monituisia postauksia reissujuttuja. Toki yritän myös reaaliaikaisemmin alkaa päivitellä juttuja tänne, kun elämä on jälleen hieman tasaisempaa, eikä koko ajan olla tukka putkella menossa ja tulossa.

Meillä oli projektissa Splitin lisäksi kuusi eri kohdetta, joissa vierailimme. Itse pääsin käymään kolmessa paikassa, sillä reissuja jäi välistä rakkojen, kipeänä olemisen ja matkustelun takia. Aiemmat kohteet olivat Kastela ja Brela, joista löytyykin jo postausta. Viimeisin kohteeni oli Sinjin pikkukaupunki.

Sinjissä vierailin kuvaveistosgalleriassa ja museossa. Sen lisäksi kävimme kahvilassa, kävelimme puistoissa, kuvasimme patsaita ja ajeltiin autolla, koska oli ihan järkyttävän kuuma. Oppaamme oli onneksi samaa mieltä kuin minä, sillä malesialaiselle ja hongkongilaiselle nuo asteet eivät tuntuneet missään.

Sinj on todella historiallinen kaupunki, siellä on tehty paljon löytöjä Rooman valtakunnan ajalta. Siellä on myös elossa 300 vuotta vanha perinne, Alka Tournament, jossa miehet pänttäytyvät kolmikerroksiseen asuunsa hattuineen päivineen lähemmäs neljäkymmenen asteen helteeseen ja kisaavat hevosilla. Sinjiläiset ovat todella ylpeitä tapahtumastaan, joka kerää kaupunkiin paljon yleisöä.

Pääsimme vierailemaan myös tallilla, jossa turnaukseen osallistuvat hevoset asustelevat. Sisällä ei saanut kuvata, mutta eräs yksilö otettiin pihalle, jotta saimme otettua kuvia.

Aivan kuten monissa muissakin Kroatian kohteissa, parasta Sinjissä on luonto. Kaupungin takana kohoavat vuoret ovat uskomattoman upeita ja kauniita kasveja riittää kaupungissa sekä sen laitamilla. Tai ainakin minä kameroineni löydän niitä aina, haha.

Nyt mä menen hankkimaan ruokaa ja sen jälkeen jatkan rästiin kertyniden tubevideoiden katsomista. Mainiota viikkoa!