Ihana Dubrovnik

Nämä postaukset vähän laahaa jäljessä, sillä kirjoittelen silloin kun siltä tuntuu, täällä auringossa ei joka hetki tunnu siltä, että jaksaa jäädä sisälle kirjoittelemaan. Mutta nyt on sellainen hetki ja aion tiivistää fiilikseni Dubrovnikista. Oikeastaan onkin parempi kirjoittaa Dubrovnikista näin vähän jälkikäteen, kun on nähnyt muitakin paikkoja, jotta osaa vertailla niitä keskenään.

Dubrovnik on todellinen turistikaupunki. Se koostuu vanhasta kaupungista ja kauempana, sataman lähellä sijaitsevasta uudemmasta keskustasta. Uudessa puolessa ei ole oikein mitään nähtävää, vain kauppoja ja ravintoloita. Mutta jos haluaa ostaa itse ruokaa kaupasta, isommat marketit sijaitsevat juuri tuolla uudemmassa keskustassa. Vanha kaupunki on erittäin suloinen. Sitä ympäröi muurit, joilla voi kävellä kaupungin ympäri. Koska Dubrovnikissa on opittu rahastamisen jalo taito, maksaa myös muureille pääsy. Mutta tässä kohtaa maksaa mielellään. Muureilta on upea näköalat kaupunkiin, läheisille vuorille ja merelle. Lisäksi sieltä näkee hauskoja pikku yksityiskohtia kuten koripallokentän oranssien kattojen seasta.

Vanha kaupunki on myös siitä kiva, että sen oppii parissa päivässä. Siellä on paljon pikkukujia, mutta ne ovat loogisia ja selkeitä. Muurien ulkopuolella on satama, josta lähtee laivoja läheisille saarille ja panorama-ajeluille. Satama oli varsinkin ilta-aikaan upean näköinen, kun näki vastakkaisen rannan valot ja laivat iltahämärässä. Lisäksi kävelimme muurien ulkopuolella olevalle tornimäelle ja toiselle mäelle, josta näki merelle.

Muurille pääsyn lisäksi maksoimme ainoastaan akvaarion sisäänpääsyn nähtävyyspuolelta. Akvaario oli aika hämmentävä paikka, lasikopeissa uiskentelevat otukset yhtä aikaa kuumottivat ja säälittivät. Yhdessä altaassa oli kilpikonna, joka näytti siltä, ettei ollut liikkunut paikaltaan vuosikymmeneen. Paikassa ei ollut meidän lisäksemme muita vieraita kuin yksi äiti lapsensa kanssa. Oikeastaan ihan hyvä, sillä kalat, merihevoset ja kilpikonnat kuuluvat mereen. Luontoa näkeekin paljon paremmin esimerkiksi Lokrum-saarella, joka oli aivan hurmaava paikka. Kerroin tästä enemmän edellisessä postauksessa.

Vaikka emme maksaneet kuin kaupungin muureilla kävelystä, akvaariolipun ja laivamatkat Lokrum-saarelle, rahaa paloi Dubrovnikissa. Koska meidän asunnossamme ei ollut keittiötä, eikä ihminen elä pelkillä banaaneilla ja hilloleivillä, kävimme kerran tai pari päivässä ravintolassa syömässä. Ravintoloita on vanhassa kaupungissa lukemattomia. Niiden taso vaihtelee kovasti. Joissakin paikoissa saa halvalla paljon mättöruokaa, jossain melko edullisesti maittavan annoksen ja jossain kalliilla melkeinpä ei-oota ja surkeaa palvelua. En tiedä, mitä vinkkejä tähän voi oikein antaa. Yksi juttu on kuitenkin selkeä, kannattaa tarkistaa ruokalistasta, sisältyykö hintoihin couvert eli kattausmaksu. Lankesimme eräänä päivänä suomea muutaman sanan puhuneen sisäänheittäjän kutsuihin ja menimme syömään. Annos oli hyvä, mutta hintoihin lisättiin kattausmaksu meille molemmille ja puolentoista litran vesipullo kustansi viisi euroa. Vesi oli ihan järkyttävän kallista kaikissa ravintoloissa, joten pienemmällä sai enemmän limsaa, kaljaa tai siideriä kuin vettä. Tämän ravintolakäynnin jälkeen en maksanut vedestä.

Koska King's Landing -kaupungissa ollaan, Dubrovnikissa otetaan kaikki ilo irti Game of Thronesista. On hämmentävää, kuinka turismimarkkinointi tuntuu pohjautuvan niin kovasti vain viitisen vuotta vanhalle ilmiölle. Ymmärrän, että kyseessä on maailman katsotuin sarja ja moni varmasti saapuukin kaupunkiin sen takia, alun perin meitäkin kiinnosti nähdä, miltä todellinen Kuninkaansatama näyttää, mutta Game of Thrones -kävelykierroksia tarjoneet ”feissarit” ja lukemattomat GoT-krääsäkaupat rupesivat kyllä jo ihmetyttämään. Muutenkin ”feissareita” oli vanhan kaupungin porttien lähellä niin paljon, että kerrankin asunnolta portille kävellessämme saimme sanoa kuusi kertaa ei. Kai se on sitten kannattavaa puuhaa seisoa rivissä tarjoamassa samoja ekskursioita ja kävelyreittejä.

Viimeisenä iltanamme kävelimme mäen huipulle ja katselimme pimeää Dubrovnikia. Tuuli erittäin kovasti ja sai pitää tavaroistaan kiinni, ettei ne lähteneet lentoon. Hetki oli oikein ihana ja tuli vähän haikea olo. Kaikista pikkuvioista huolimatta minä todella viihdyin Dubrovnikissa ja paikka on aivan ihana värikkään historiansa ja luontonsa vuoksi. Dubrovnikiin minä palaan vielä joskus.