Kurkkua kutittaa, hengittäminen sattuu, keuhkoputkea polttelee, lihakset ovat hellänä, väsyttää mutta ei nukuta. Pää on sumea möykky ja sen sisällä vilistää miljoonia ajatuksia. Äiti varoitteli ennen viikonlopun visiittiä pikkuveljeä vaivanneesta influenssasta ja senhän minä taisin itselleni saada.
Ei siinä mitään, tauti on ollut jo muutaman viikon ajan ollut tuloillaan ja nyt se iski. Ei ole edes kuumetta tai luentoja, joilla pitäisi käydä, joten ei ole syytä valittaa. Mutta. Olen yrittänyt viime aikoina kirjoittaa blogiani sellaista sisältöä, mitä tavanomaisen sekalaiseen lifestylehömppään kuuluukin, ettei tästä mikään sairauskertomus kehkeydy. Mutta nyt ottaa päähän. Kello on 1:32 ja yskin tulisen kurkkuni kanssa, eikä uni tule tai ruoka mene alas ja minua alkaa ärsyttää.
Olen vatvonut tilaani liittyviä asioita päässäni miljoonaan kertaan monesta eri näkökulmasta ja päätynyt siihen, että mikä tämä minua vaivaava sairaus onkaan, se on riivannut minua jo reilusti yli vuoden. Minä olen kärsinyt yli vuoden ajan sairaudesta, joka ei ole hengenvaarallinen, dramaattinen ja selkeitä oireita aiheuttava, vaan se on syönyt minua sisältä hitaasti vieden hiljalleen voimani ja jaksamiseni. En ole jaksanut juuri mitään, pahimpina aikoina kun kaupassa käyminenkin oli ylitsepääsemättömän raskas suoritus. Nyt oloni on hieman kohentunut stressin helpotettua ja mielialan noustua. Mutta se ja taudin eteneminen ovat tuoneet fyysiset oireet sitäkin selkeämmiksi. Huimaus, tasapainohäiriöt, nivelten jäykkyys ja luiden kipeytyminen ovat nykyään päivittäisiä seuralaisiani. Eikä se aina ole hirveän helppoa. Siksi tämä flunssakin tuntuu niin kovin hankalata.
On niin levoton olo, koska mielen tekisi hirveästi tehdä kaikkea, mennä, nähdä ja saavuttaa, mutta keho ei jaksa. Pitää vain makailla tai istua joka päivä pitkiä aikoja, täytyy lukea tentteihin, katsoa telkkaria ja aloittaa lukemaan blogeja alusta asti, jotta ajan saa kulumaan, kun luentoja ei juuri ole, eikä muutenkaan jaksa päivittäin kovin paljoa liikkeellä olla. Tietyllä tavalla tämä tällainen pakotetun rauhallinen elämä on kotoisaa, rentouttavaa ja turvallista, mutta nykyään yhä useammin se raastaa hermoja. Mutta ei auta kuin odottaa ja selvittää, mikä minua vaivaa ja sitten toivoa parannusta.
Ps. Valmistettiin eilen Antin kanssa papupihvejä ja salaattia, joita söin sitten tänään - villasukat jalassa totta kai.
Uiminen ja vesijuoksu ei rasita niveliä.. Oon ite huomannu ku oon viikon sisään käyny pari kertaa uimahallilla, et selkä voi aina vähän paremmin sen jälkeen:)
VastaaPoistaUiminen on kyllä kivaa ja hyödyllistä! Pitää kyllä käydä jahka tästä flunssasta paranee. :)
Poista