Stailit venyvän elastisii, äärettömän fantastisii

Viime lauantaina lähdettiin mun työkeikan jälkeen Viitasaarelle Pihkuriin kattomaan Elastista. Mähän olen erittäin tunnettu räppitutkija, joten pitihän tuo mies nähdä viimein livenä, keväiselle Gigglin Marlinin keikalle kun Jyväskylässä en päässyt. Yllä olevasta kuvasta näkee mun eri hienon räppityylin. Koska en ihan oikeasti ole räppityttö, niin varastin käpin veljeltä lainaan.

Nautin keikasta yllättävän paljon. Aluksi näytti pelottavasti siltä, että illasta tulee vaivaannuttava ja yleisö jököttää vain paikoillaan. Mutta niin se Ela vain sai valoshownsa kanssa yleisön syttymään ja porukkaa olikin paikalla noin pieneksi tapahtumaksi lopulta yllättävän paljon. Itsekin olin ihan fiiliksissä viimeistään siinä vaiheessa, kun oli Loppuviikon aika.

Oikeastihan minä olen rokkityttö. Se uskottavuus kai on syöpynyt musta viime aikoina täysin pois ja tämänkin keikan jälkeen huokailin itselleni. Tunsin aika monta kappaletta: Hallussa, Syljen, Ovet paukkuu, Jarruta, Iisii, Loppuviikko ja Anna soida. Toki tuntemattomiakin biisejä löytyi, mutta nekin olivat nautittavia, koska Elastinen veti tunteella ja yleisö oli mukana.

Pakko kai se on tunnustaa, että mä tykkään räpistä jonkin verran. Ihan vähäsen.