No niin! Seuraavaksi olisi luvassa vähän musiikkijuttuja!
Kyseessä on siis varsinaisen suomalaisen legendan, Dannyn, jäähyväiskiertueeseen kuuluva keikka, Viihdemaratonin loppusuora.
Illan show ei ollut varsinaisesti mikään perinteinen keikka, vaan ennemminkin musiikillinen tarina Dannyn elämästä ja uran eri vaiheista. Tähti asteli lavalle nahkarotseineen kappaleen Tuulensuojaan tahdittamana. Aluksi lähdettiin liikkeelle siitä, kuinka musiikki vei miehen mukanaan. Viihdyttiin 50-luvun tunnelmissa ja Danny heitti pöytään Rock Around The Clockin. Sen jälkeen kuultiin Elvistä ja muita 60-luvun kipaleita.
Esityksen aikana valkokankaille heijastettiin lehti- ja studiokuvia Dannysta sekä klippejä esiintymisistä ja elokuvista, joissa hän on seikkalillut. Toi ehdottomasti lisätunnelmaa.
Esityksessä saatiin kuulla myös vanhoja James Bond -biisejä, mitä en oikein ymmärtänyt. Aikakauden fiilistely ilmeisesti oli kyseessä. Lisäksi neitokaiset Katja Lukin ja Varpu Virta pyörähtivät lavalla D-tuotannon tähtinä, Katri Helenana ja Muskana, jolloin kuultiin kappaleet Minne tuuli kuljettaa ja Krokotiilirock.
Väliajan jälkeen jäin lavan eteen kamerani kanssa. Danny näytti mulle etusormeansa, iih!! Pikapikaa kapusin kuitenkin takaisin yläkatsomoon.
Show'ssa muisteltiin myös Dannyn jo edesmenneitä yhteistyötovereita ja ystäviä. Varpu Virta esitti heidän muistolleen Queenin Show Must Go On'in. Erityisesti, ja toki ansaitusti, huomiota sai Armi Aavikko; hänelle laulettiin kaksi kappaletta. Meinasihan siinä herkistyä, kun mietti, millainen elämäntarina silläkin tyttösellä oli. Lisäksi Danny esitti muistelmabiisin omalle isoisälleen.
Keikalla soitettiin monipuolisesti erilaisia biisejä Elviksestä Queeniin sekä vanhoja klassikoita kuten Tutti Frutti ja Cadillac Rock, tietenkään Dannyn omia hittejä unohtamatta. Dannyn omista biiseistä tunsin melko monet. Tuulensuojaan, Seitsemän kertaa seitsemän, Kesäkatu, Tuuliviiri, Kauan ja Kuusamo olivat tuttua kamaa. Virginia, Aaveratsastajat, Amarillo ja muutamat minulle nimettömiksi jääneet biisit taas olivat uusia tuttavuuksia.
Vaikka en mikään suuri Danny-fani olekaan (mikäli se jollekin oli epäselvää), oli keikka oikein nautittava elämys. Monipuolinen musiikki, Dannyn historia ja tuon tähden karisma saivat hienon show'n aikaan. Olen iloinen, että lähdin äidin ja isän matkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun suuresti kommentistasi!