Kohteena Näsinpuisto

Hirveä ahdistusstressipaniikki. Haluaisin valmistua kandiksi eli saada kaikki kurssit valmiiksi ennen ensi viikon keskiviikkoa, sillä silloin tapahtuu eräs erittäin odotettu ja ihana asia. Minä ja murunen hypätään lentokoneeseen, joka vie Münchenin kautta Firenzeen. Ai että, ei malttaisi odottaa enää ollenkaan!

Tekemistä on siis ollut. Olen tällä viikolla lukenut kirjan, ollut lukupiirissä, psykan luennolla, tehnyt opponoinnin ja lukenut kaksi muuta kandia, lukenut psykaa ja kirjoittanut 12-sivuisen esseen lastenkulttuurin tutkimuksesta. Vaikka Tampereen kauniit kuvat ovatkin houkutelleet kovasti, ovat edellä mainitut aktiviteetit puristaneet mehut minusta aika tehokkaasti. Niiden ohella kun olen lisäksi yrittänyt jonkin sortin sosiaalista elämääkin pitää pystyssä.

Mutta tässä näitä kaunokaisia on. Suski on kyllä ihan parasta kuvausseuraa, jälki on aina yhtä miellyttävää.

Tämän kertainen kuvauskohde on Näsinpuisto. Naurattaa ajatella koko paikkaa, sillä ensimmäisenä Tampereen päivänämme yritimme Antin ja Suskin kanssa ajaa Pyynikiltä kyseiseen paikkaan. Vaikka auton kyydissä oli yksi paikallinen ja kaksi kaupunkia melko hyvin tietävää ihmistä, ajelua kertyi muutamahko kilometri, mutta silti ei paikalle päästy. Aina tuli vastaan yksisuuntaisia, jotka veivät väärään suuntaan. Lopulta oltiin aika lähellä, mutta puistosta meidät erotti puro. Hauskaa meillä ainakin ajaessa ja sekoillessa oli. Kuvat vain jäivät sillä kertaa ottamatta.

Onneksi päästiin sunnuntaina perille asti, kun Suski oli ratissa ja reitti tuttu. On se kyllä hieno paikka. Huonoa oli ainoastaan se, että meidän kuvausrekvisiittana pariin otteeseen toiminut kartanorakennus oli remontin kynsissä, joten jäi prinsessakuvat ottamatta. Akkukin loppui jossain vaiheessa, mutta kyllähän me kuvattua saatiin.